Fakkiutunut hallinto ei ymmärrä kulttuuripoliittista valtaa

  • Tulosta

Nykyinen kulttuuripolitiikka Suomessa perustuu kulttuurisisältöjen politisointiin 1800-luvulla ja sitä seuranneeseen kulttuuria koskevan politiikka-alan luomiseen osaksi kansallista poliittista järjestelmää. Hallinnon perustelut kulttuuripolitiikalle ovat laventuneet sittemmin, mutta käytännössä kulttuuripolitiikkaa silti suunnataan edelleen vanhojen, suhteellisten kapea-alaisten sisältömäärittelyjen mukaisesti. Samalla hallinto rajaa kulttuuripolitiikan ohjailuun liittyvät keskustelut harvoihin käsiin. Tämä on osaltaan vaikeuttanut kulttuurin latenttien vaikutusten tuomista esiin yhteiskunnan eri sektoreilla. Kulttuurisektori on pikemmin joutunut muilta sektoreilta tulevien määrittelyjen armoille kuin kyennyt itse ohjaamaan yhteiskuntaa kulttuurin laaja-alaisen merkityksen tunnistavaan suuntaan.

Sectored administration does not understand cultural policy

Cultural policy in Finland was formed after the politicization of cultural contents during the 19th century. It became closely attached to the national polity and its administration. Arguments that are used to justify cultural policy have since changed, but the actual policy instruments are still framed according to rather narrow understanding of culture. This way, power positions in the cultural field are easier to handle and they can be occupied by the powers that be. As a consequence, cultural policy has failed to bring the importance of cultural contents into knowledge of other policy sectors and transform its latent potential into action.