Tiivistelmät

Félix Guattarin ”arkaaisen yhteiskunnan” esteettinen antropologia

Kaaosmoosissa (1992) Félix Guattari esittää kattavimman version subjektiviteetin tuotannon teoriastaan. Artikkeli argumentoi, että Guattarin teoria johtaa käsitykseen “arkaaisista yhteiskunnista” antropologisesti ylempiarvoisina verrattuna muihin yhteiskunnallisiin muodostelmiin. Arkaainen yhteiskunta siis ilmaisee, Guattarin filosofisen antropologian näkökulmasta, inhimillisen subjektiviteetin todellista muotoa. Täten ne sopivat normatiiviseksi malliksi esteettiselle subjektiviteetin tuotannon paradigmalle, joka Guattarin ehdotuksen mukaan mahdollistaa ulospääsyn kapitalismista. Guattarin poliittinen argumentti kuitenkin perustuu Daniel Sternin teoriaan inhimillisestä psyykestä. Artikkelin mukaan Kaaosmoosi sisältää perustelemattoman analogian ihmislapsen psyykkisen kehityksen ja arkaaisen yhteiskunnan subjektiviteetin välillä.

 Félix Guattari’s aesthetic anthropology of ’archaic society’

In Chaosmosis (1992), Félix Guattari presents the most encompassing version of his theory of production of subjectivity. The article demonstrates, that Guattari’s theory leads to an idea of “archaic societies” as being anthropologically superior, when compared to other societal forms. From the point of view of Guattari’s philosophical anthropology, archaic society expresses the true form of human subjectivity. As such, it is the normative model for the aes­thetic paradigm of production of subjectivity, which according to Guattari facilitates the exit from capitalism. However, Guattari’s political argument relies on Daniel Stern’s theory of the human psyche. According to the article, Chaosmosis contains an unjustified analogy between the childhood development of the psyche and the subjectivity of archaic societies.

Login Form